Miksi näin...

Mä haluaisin vaan rakkautta, mutta se on liikaa vaadittu. Haistakoon koko maailma PASKAN.

Prinsessa haaveita

Kuinka pitkään ihminen voi olla onnellinen? Mulla tätä onnellisuutta on kestäny jo hetken aikaa ja tää tuntuu oikeesti hyvältä :) Oon ehtinyt miettiä myös asioita hieman pidemmälle; koulutusmahdollisuuksia, työkuvioiden muutosta... Mahdollista muuttamista. 

Kaikestahan voi aina haaveilla ja unelmoida. Sitä ei ole onneksi vielä kielletty.

Oon myös huolissani ihmisten hyvinvoinnista. Joka päivä saa lukea, kuinka joku ihminen on kadoksissa, löydetty kuolleena tai mikä kamalinta PALOITELTUNA jostain roskiksesta tai muusta vastaavasta. Mikä ihmisiä oikein vaivaa, kun tekevät tuommoista? :S HYH.

Sadut päättyvät yleensä onnellisesti... Voi kun elämäkin voisi olla pelkkää hyvää satua. Kaikilla olisi hyvä olla ja kaikki löytäisivät onnen... Aikamoisia Prinsessa haaveita :D

Pieni ja Hento ote

Juhannus tuli ja meni... Oli kyllä parasta. Minä, Paula ja Pasi.
Oli grillattavaa ja musiikkia... Oli Guitar Hero mitä pelata. Oli kaunis maisema, mitä ihailla. Oli kauniita ajatuksia ja tunteita, joissa elää ja viettää loistavaa päivää. Parasta <3
Mulla ei ole koskaan ollut niin romanttista, kuin silloin...

Kesäkuu loppuu huomenna. Uudet kuumat paahteet on tulleet takaisin ja mä en ole vieläkään kastanut talviturkkiani. Huomenna voisi mennä, jos vaan jaksaa/viitsii...

Voi tätä onnen tunnetta. On se vaan ihanaa, kun on joku, jota voi halata ja pussata. Jolle voi kertoa huolensa ja ilonsa. Jolle voi intoille erilaisista asioista. Josta voi välittää, tosissaan.

Taidan olla rakastunut. <3

Aamu

Kolmen tunnin yöunien jälkeen on oikein mukavaa lähteä kiduttamaan itseään hammaslääkäriin. Piristävää! :)

Näin tosi ahdistavaa unta... Mä en todellakaan ole sellainen, kuin siinä unessa <3

Mukavaa aamua kaikille!

Uusia Ideoita ja Tähtihetkiä

Maanantai. Se on aina hyvä päivä aloittaa uusi "elämä" tai "vaihe" elämässä. Minä itse tein lupauksen itselleni ja tein jopa ryhmän fb:hen, missä koitan muutkin saada innostumaan tupakkalakosta :) 1.7. alkaen aion olla tupakoimaton!

Lisäksi, sain idean kirjoittaa kirjaa... Tai lähinnä novelleja. Rakkauskirjeitä. Niissä mä olen hyvä ;)

Saa nähdä kuinka nämä kaksi projektia lähtee käyntiin. Voi olla, että lopahtaakin hyvin nopeasti... Mutta hei, yrittänyttä ei laiteta :)

Sain vihdosta viimein viime yönä lähetettyä biisivaihtoehtoja kitaristille... Toivon, että jotkut kappaleet edes kelpaisivat akustisesti soitettavaksi.

Kohti uusia tuulia ja kirjastoa--->

New Life?

Tuntuu niin hyvältä, ettei meinaa oikein uskoa sitä todeksi. Yhtenä päivänä, kaikki voi olla ihan toisin, kuin eilen... Ikinä ei tiedä, mitä tulee vastaan. 
Haluaisin, että kaikki muutkin tuntisivat tätä mun onnea. Haluaisin vaan jakaa sitä pois, etten itse pakahdu tähän tunteeseen... Jollain tavalla, mua jopa ahdistaa. Ei pitäisi valittaa, kun kerrankin on kaikki oikeesti ihan hyvin. Mut sitä kun on tottunu siihen, että ensin on kaikki tosi hyvin ja sit yhtäkkiä vedetäänkin matto jalkojen alta, ei oikein osaa nauttia tämmöisestä.


Liian aikaisin ihmiset lähtevät täältä... Ja niin julmalla tavalla :(
R.I.P. Jari <3


Tuntuu, että tää kaikki on vaan unta. Ja sitten, kun tässä unessa kuolee, herääkin uudestaan, jossain muualla. Ehkä se onkin niin, ei voi tietää...

Kuutamolla

Tää kevät/kesä on ollu kyllä omituista aikaa... Toiset löytää rakkauden, toiset eroaa. Jotkut muuttaa pois ja toiset tulee takaisin. Toiset viettää kesälomaa ja toiset raataa kesänkin töissä. 

Elämän vuoristorata, tätäkö se sitten on?

Oon alkanut miettimään parisuhteita. Mitä se semmonen edes oikeesti tarkoittaa? Onko se oikeesti sitä, että ollaan yhdessä melki joka päivä ja tehdään yhdessä ruokaa, käydään ulkona leffassa tai syömässä ja vietetään romanttisia iltoja kynttilöiden ääressä? Kuulostaa oikeasti TODELLA kliseiseltä.

Mun mielestä, parisuhde voi toimia niinkin, että nähdään aina silloin tällöin, ilman mitään isoja suunnitelmia. Tehdään vaan jotain tai sitten ei tehdä mitään. Hengataan. Se on hyvä sana.

Makoillaan toistemme kainaloissa, ollaan vaan... Vaihdetaan pusuja ja haleja. Jossain vaiheessa, katsotaan ehkä leffaa tai kuunnellaan musiikkia. Nukutaan aamulla pitkään, ollaan toista lähellä.

Se on oikeesti kivaa <3

Miten surullisuus voi tarttua ihmisestä toiseen. Itkin ystäväni puolesta eilen... Sympaattinen ihminen, sille en voi mitään. Jotkut sanovat, että liiankin sympaattinen. Mut musta näin on hyvä.

Se tarkoittaa, että välitän. Rakastan ystäviäni ja perhettäni.

VALUMO- Ville Leinonen

Olet kaunis, kauniimpi

kaunein enkeli

Sull on silmät

kuin tuhat aurinkoa

huulet silkkaa himoa

Me oltiin lähellä hetki

me oltiin lähellä kummatkin

Me oltiin sekaisin hetki

me oltiin kahdestaan maailma

Älä anna mun sekoittaa

Sun päätäs, ota iisisti

asiat kerrallaan

Kyllä odotan Sua

maailman ääriin

jos vain annat mulle

vähänkään toivoa

Me saatiin toistemme kasvot

me oltiin lähellä kummatkin

Me saatiin siivetkin selkään

me oltiin kahdestaan maailma

This is how I feel.

Tätä lisää....

Upea keli heti näin aamusta; aurinko paistaa ja linnut laulelee. Se on kuulkaa kesä ny. <3

Tulin juuri kotiin. Tällaisia aamuja haluaisin toteutuvan useammin... Toisen herätyskello soi ja hän ahkerasti nousee aamu puuhiin, kun mä jään perse homeessa vielä makaamaan sänkyyn. Seuraavan kerran kun avaan simmut, näen hänen istuvan tietokoneella, täysin valmiina töihin lähtöön. Se ehkä tässä aamussa oli tyhmintä... Toisen piti lähteä töihin :/ No, sain kuitenkin huomiota vielä ennen, kuin hän lähti töihin; "Koita nukkua vielä, ei mitään kiirettä herätä", hän sanoo, koskettaa nenän päätä ja antaa suukon. Mä olen taivaissa.

Olen jälleen onnellinen <3

"Anteeksi"

Hmm... Taas oon ihan sekaisin. Viime yö oli mukava ja ainakin omalta kohdalta tunteikas.

"Anteeksi" on varmaan yksi kauneimmista sanoista. Riippuu tietty siitä, kuinka sen sanoo... Mutta kun toisen silmistä näkyy, kuinka se ihminen katuu... Siitä tietää, että toinen tarkoittaa sitä. Silloin hyvä mieli valtaa kehoa ja ainakin meikäläinen oli sulaa vahaa. :)

Saatan olla tosi typerä, mutta en jaksa välittää. Olen rakastunut, entä sitten?

"Goodbye My Lover"

Kaikkein eniten maailmassa, mä inhoan hammassärkyä. Hyvänä kakkosena tulee vatsatauti. Kummatkin sitten koettelivat meikäläistä viikonlopun aikana. -.- JEBOUUUUU!

Sunnuntai oli jälleen ihan mukava päivä. Käytiin hieman karaokea laulamassa Semaforissa ja päivällä mamma oli kyläilemässä. :) Illalla kotiin tullessa, jälleen haaveilin ja muistelin kaikkea mennyttä aikaa. Silloin, kun olin vielä onneni kukkuloilla ja rakkauden huumassa.

No... Se on mennyttä se.

Ulkona sataa vettä. Tykkään kyllä sateesta, mutta aurinkokin olis välillä ihan kiva.

näillä fiiliksillä mennään

Yksi pyyntö vaan.

Voisko joku rakastaa vähän muakin? Sillain oikeesti?

<3

Tunteet pelissä

Sain viime yönä ihmeellisen itkukohtauksen... Kaikenmoista tuli mietittyä, lähinnä tätä omaa elämää ja sitä, mihin suuntaan tää on menossa. Ja nyt kun olen sitä miettinyt, niin ei hyvältä näytä... -.-

Eka kun sais kunnon töitä, niin olisin tyytyväinen. Alkaa tuo nykyinen karaokehomma hieman jo nyppiä. Kyllä mä edelleen tykkään siitä työstä, mutta jotenkin on vaan alkanut kyllästyttämään koko homma. Ehkä lähinnä se, että olen joka viikonloppu töissä. En ehdi tekemään mitään kavereiden kanssa, koska ne on kunnon kansalaisia ja ovat töissä viikolla. Shiiiiit. :/

Tajusin myös siinä miettiessäni, että en ole päässyt yli eräästä ihmisestä. Tai itseasiassa kahdesta ihmisestä. Viime sunnuntaina oli taas liian kivaa ja tuli kaikki mukavat muistot mieleen ja sitä myötä vanhat tunteet. Eli mun pitäis kai vaan tylsistellä kaikissa tommosissa tilaisuuksissa, missä tapaan nämä kaksi henkilöä. Olla tunteeton. Mutta ei ole helppoa... Mä kun elän tunteillani.

Miten mä osaankin kerätä seuraani näitä vaikeita ihmisiä?? (miespuoleisia siis)

Mun sisintäni kaivetaan. En tiedä mikä lapio tai kuokka siellä kaapii, mutta jokin. Ahdistaa... Väsyttää...

Kiroan tunteet.

HYVÄ SUOMI!

Jääkiekko. Se ei ole koskaan kiinnostanut oikeastaan millään tavalla... Sen verran menin lupaamaan, että jos Suomi pääsee finaaliin Ruotsia vastaan pelaamaan, sen pelin katson. Ja onneksi katsoin! Luulempa, että mä siedän nyt paremmin jääkiekkoa ja ymmärrän paremmin niitä kavereita, jotka ovat aina rakastaneet tätä lajia. :)
Faniahan musta ei tule tekemälläkään. Mutta pakko myöntää, että tämä sunnuntai-maanantai välinen ilakointi ja muu juhlinta on tarttunut myös meikäläiseen. Tänäänkin katseltiin yhden kaverin kanssa oikein screeniltä kultajuhlia ja herkistyin Vesku Loirin esiintymisestä. Siinä vasta on hieno mies ja hieno tulkitsija! <3
Oli myös hauska katsoa, kuinka suomen pojat olivat nauttineet ilojuomaa kotimatkalla ja hoipertelivat lavalle leveä hymy naamallaan. :)

Voi kiesus sitä tööttien ja huutojen määrää viime yönä, kun autolla käväistiin Tampereen keskustassa. Aika hieno meininki.

Rankka viikonloppu takana ja loppu viikosta tilanne luultavammin jo rauhoittuu. Eikai nyt kukaan jaksa montaa päivää juhlia, vaikka kuinka olis tullukkin mestaruus ja kultaa? ;) Mietin myös, että mitähän se juhlinta olis ollu, jos Paradise Oskar olisi voittanu euroviisut? Hohhoi... Oli muuten aika mitään sanomaton viisubiisi verrattuna muiden maiden mahtitempoisiin ja popahtaviin biiseihin. Kattellaan ensi vuonna, josko sitä pärjättäis edes HIEMAN paremmin.

On hienoo olla SUOMALAINEN.

"Mene itseesi ja muista käyneesi"

Tänään todellakin ylitin itseni; TEIN PIRUN PITKÄN LENKIN. :D Olen itsestäni erittäin ylpeä ja odotan jo innolla revanssia tälle tapahtumalle :))

Jälleen tuo aurinko on jaksanut olla meidän ilona viime päivinä. Ihanaa aurinko energiaa ja kesän odotusta!
Sain kuulla tänään, äitienpäivänä, että musta tulee jo neljännen kerran täti. Laskettu aika on 22. elokuuta, saa sitten nähdä, että tuleeko sisko vaiko veli jo kahdelle pojalle ja yhdelle tytölle. :)

Join yhtenä aamuna teetä miesystäväni luona. Se oli Prinsessa teetä ja niissähän on näitä kivoja mietelauseita. Luin ääneen: "Mene itseesi ja muista käyneesi." Mies ystäväni katsoi minua kummissaan silmiin. Pieni hiljaisuus ja sanoin: "Niin, tässä teepussin lapussa luki niin." Hän hymyili ja sain pienen suukon. <3

Kun jaksaa uskoa, niin kaikki voi olla mahdollista...

En osaa elää

Kuinka monta talvea
Joudun muistamaan

Etkö sinä lähdekkään
Minusta milloinkaan

Eilen neljä tuntia mä itkin
Eikä mikään helpota

Eilen olin ihan varma lähikaupassa
Että sinä seisoit siinä kassajonossa

Ei, se et ollutkaan sinä
Sen miehen teepaidassa mustat siivet
Niin kuin kuolleen enkelin

 

refrain:
En osaa elää
En näissä kengissä, en tässä talossa, en tällä kadulla
En osaa elää
En elokuvissa, en yöjunissa, en kenenkään kodissa 

Ilman sinua

Olen lapsi joka roikkuu kiinni sinussa
Miksi, miksi ihmisen täytyy luopua

Vaikka pelkään pimeää
Mua oota, mä haen sinut takaisin
Takki päälle, paljain jaloin meen pakkaseen

 

refrain (2x)

Jos ei jotain huonoa, miksei myös hyvää?

Joopa joo... Samaa asiaa jaksan ihmetellä; Ihmisen mieli. Kuinka monesti se voikaan pienellä aikavälillä muuttua? Ja miksi sen pitää edes muuttua? Semmoinen olisi järkevä mieli, joka pysyisi siinä yhdessä päätöksessä. Varsinkin, kun se päätös olisi se kaikkein paras...

Kurjat ilmat on pilanneet kevätmielen varmasti kaikilta. Missä olet aaaariiinkooo? :/ Sais taas uutta energiaa jaksaa eteenpäin.

Kerron nyt salaisuuden. Mistä ei saisi vielä puhua...

Voi nimittäin olla, että pääsen pian keikkailemaan. Duo-juttuja, mutta kuitenkin.

Olisiko nyt se minun hetkeni? Minun aikani loistaa?

Päivä päivältä, hetki hetkeltä, sekunti sekunnilta...

Tänään oli tosi mukava päivä. Aurinko paisteli mukavasti ja viihdyttiin parin kaverin kanssa ulkona monen monta tuntia. :)
Ensimmäiset rusketuksetkin on tullut hankittu käsiin. Aika jännä, että se aurinko tarttuu, vaikka onkin vasta huhtikuu.

Pääsiäinen meni ilman munia. Suklaata söin kyllä... Ja muitakin herkkuja. Vaan eipä ole ollut herkkua syödä tässä monena päivänä antibioottia ja muita lääkkeitä. Aamupalaksi otan aina neljä pilleriä (huomenna onneksi viimeistä kertaa).

Joka päivä,
Joka hetki,
Joka sekunti, yhä enemmän... <3

On ihanaa olla ihastunut. Täysillä <3 <3 <3

Rakkauden Shakkilauta

"Rakkaus on syvä kiintymys toiseen henkilöön tai muu syvä kiintymys johonkin tai johonkuhun. 

Vaikka minä puhuisin ihmisten ja enkelien kielillä mutta minulta puuttuisi rakkaus, olisin vain kumiseva vaski tai helisevä symbaali. 
Rakkaus on kärsivällinen, rakkaus on lempeä. Rakkaus ei kadehdi, ei kersku, ei pöyhkeile, ei käyttäydy sopimattomasti, ei etsi omaa etuaan, ei katkeroidu, ei muistele kärsimäänsä pahaa, ei iloitse vääryydestä vaan iloitsee totuuden voittaessa. Kaiken se kestää, kaikessa uskoo, kaikessa toivoo, kaiken se kärsii. 
Niin pysyvät nämä kolme: usko, toivo, rakkaus. Mutta suurin niistä on rakkaus."


Näin kerrotaan rakkaudesta Wikipediassa. Mutta onko se rakkaus oikeasti kaikkea tuota?

Mullapa oli eilen OIKEIN IHANA ilta... Nyt odotellaan seuraavaa siirtoa. ;)

TipiTii

Kevät siivin iloisin, liihoittelee meillekin.... Tai jotenkin sinne päin se meni. Mä en jaksa olla ihmettelemättä tätä kevään vaikutusta ihmisiin. Kaikilla on tosi JEBOU meininki ja kaikki tekee hienoja uusia juttuja koko aika. Ihmiset ovat siis iloisia ja energisiä. :)

Sivistin itseäni kahdella vanhalla suomalaiselle elokuvalla. Toinen oli nimeltään Lampaansyöjät. Pääosia näyttelee Heikki Kinnunen ja Leo Lastumäki ja elokuva on tehty vuonna -72. Eritoten pisti silmään se hassu kuvaus tyyli. Hieman erilaista kuin nykyaikana. Leffa kertoo kahdesta miehestä, jotka päättävät lähteä matkustamaan ja pyydystämään itselleen lampaanlihaa. Leffassa valmistettiin vanhalla perinteisellä tavalla rosvopaisti. Ei mikään kummoinen leffa, mutta tulipa nähtyä. Jos noita kahta veijaria ei olisi ollut siinä leffassa, olisin varmaan kyllästynyt.

Toinen oli Jäniksen vuosi, josta olin ennen nähnyt vain pätkiä. Elokuva oli kovin sympaattinen. Elokuvan roolihahmo, Vatanen, pelastaa nuoren jäniksen poikasen ja lähtee sen kanssa kauaksi pois, vaeltamaan. Leffa kertoo siis jäniksen ja miehen ystävyydestä. Ajattelin, että sekin olisi todella tylsä, koska tämä on vuodelta -77, mutta mä oikeasti pidin siitä elokuvasta. Suosittelen siis lämpimästi kaikille, jotka vaan joskus sen jaksaa katsella. :)

Eilen ostin Mummo tv-sarjan. Tänään pitäisi alkaa katselemaan sitä pois alta. Senkin olen joskus ennen nähnyt, mutta oli pakko hankkia itselle, kun on nuo "Kyllä isä osaa"- jaksotkin omana. Eivät ne toisiinsa mitenkään liity, mutta silti. Oli vain pakko hankkia :D Ja mun mielestä 10e ei ole iso raha tuommoisesta laadukkaasta sarjasta...

Näillä mennään ja ihmetellään... ;)

Sateenkaaren puolivälissä

On se kumma, kuinka tuo kevät voi vaikuttaa ihmiseen niin monella tapaa. Itseen se on ainakin vaikuttanut niin positiivisesti, kuin negatiivisestikin; pinna on ollut kireällä ja kovasti on myös ollut iloisia hetkiä. Ihmisten pitää vain osata nauttia oikeista asioista. Tänään päätin nauttia auringosta ja sen tuomasta kevätmielestä. ^^;

Elämä on täynnä hassuja hetkiä... Tunnen itse olevani elämäni puolivälissä, jossa mietin, mitä oikeasti haluan ja tahdon. Sitä hassulla tavalla tajuaa tuhaan hätiköineensä, mutta semmosta se on. Toisiin asioihin mennään täyttä ravia ja toisia osaa pohdiskella, ehkä liikaakin.

Voi kun osaisi elää elämänsä heti kerralla oikein. Lopettaisin sen turhan stressaamisen ja alkaisi oikeasti ELÄÄ. Uskaltaisi irrotella oikein kunnolla. Ja jos jotain haluaisi tehdä, tekisi sen, eikä vain meinaisi tai suunnittelisi. 

Paljon on siis opittavaa ja varmasti jatkossakin tulee niitä opittavia asioita.  Se onkin sitten eri asia, koska sitä ihan tosissaan oppii ne asiat.

"SOMEWHERE, OVER THE RAINBOW...."

Aika parantaa haavat

Menin sitten perumaan koko kokkikerhoilun... Tällä hetkellä vaan tuntuu siltä, että en voisi olla hyvää seuraa kenellekään. Hermot palaa pienemmistäkin asioista. Tätäkö se nyt sitten on, kun on sisältä ihan rikki?

Parempi vaan oleilla yksin ja koittaa hakea lohtua pehmolelusta, käpertyä sikiö asentoon ja antaa ajan kulua... Aika parantaa haavat, niin sitä sanotaan. Vaan onko sekään totta?

Itsestä se tuntuu ikuisuudelta. Ehkä vielä joskus, minäkin voin kohdata onnen.

Siihen asti, en tahdo enää uskoa mihinkään.

Tättärää, tättäräää....

Eilen olisin voinu vaikka räjähtää... Oli meinaan semmoiset fiilikset, että oksat pois! -.-

Hermoja kiristi, kaikki vitutti... Ja istuin yksinäni visassa. Sain mä jopa kuusi pistettä, mikä on aika hyvin mun yleistietämykselläni. Puoliakaan kysymyksistä en tajunnut, koska olin niin väsynyt huonojen yöunien vuoksi... Huolet on perseestä, kun ne vievät yöunetkin.

Ja nyt on sitten iskenyt kevät flunssa, tähän kaiken mukavuuden keskelle... Tänään pitäisi mennä katsomaan, onko musta kokkikerhon vetäjäksi. Pakko myöntää, että tässä vaiheessa ei jaksaisi hirveästi huvittaa, mutta pakko mennä, kun tuli kerran luvattua.

Linnainmaalle asti pitäisi siis eksyä. Saa nähdä, tuleeko poikettua samoin tein paikallisessa ;)

Näillä mennään.

Yksin

Tiedättekö sen tunteen, kun olette yksin, vaikka vierellänne olisi ystäviä? Mulla on juuri semmoinen fiilis...

Rakkaudelta sain TAAS selkään, mutta kovat pyrkimykset on päästä yli asiasta. Se on vaan kovin vaikeaa sellaiselle, joka on joutunut kokemaan paljon epäonnea rakkaudessa tai ylipäänsä parisuhteissa.

Luulin löytäneeni itselleni juuri sen, kenen kanssa voisin kerrankin onnistua.

Luulin löytäneeni itselleni sen, joka oikeasti musta välittää.

Luulin löytäneeni onnen, tämän kaiken harmauden keskelle.

Vaan toisin kävi.

Kuinkahan monta kertaa sitä ihminen voikaan saada henkisesti turpiinsa?

Mulla kun tätä on jatkunut jo monta vuotta, niin ei oikein enää jaksaisi. Pettymyksiä pettymysten perään... Ehkä se on vaan meikäläisen kohtalo. :'(

Fiilikset ovat siis todella paskat, vaikka kuinka koittaisin olla häpi. Päälle päin se ei ehkä näy, mutta sisäisesti... Se sattuu.

En jaksa enää uskoa mihinkään hyvään tai että mulle voisi tapahtua mitään hyvää.

Elämä on vain peli, joka pitää pelata oikein... Mä en ole siinä juurikaan onnistunut.

Tekisi mieli jopa erota töistä ja alottaa vaan sosiaalipummeilu, kun tuntuu, ettei ole enää voimia jatkaa yhtään mitään.

Yksin, niin yksin. En kestä katsoa onnellisia pareja suukottelemassa toisiaan. Enkä kestä katsoa kavereitani/ystäviäni, joilla on vara valita, kenet ottaa ja kenet ei. Olen heille kateellinen.

Ja kyllä... Olen draama-ihminen. Mutta niin myös mun elämäni, täyttä draamaa.

Tekisi mieli vaan mennä tuulen mukana jonnekin... Pois.

"Aina yksin, aina sydän syrjällään. Aina yksin, teen tulta pimeään."

Kevättä rinnassa, rakkautta sydämessä

Huhheijaa.... Paljon on tapahtunut sitten viime kirjoituksen.  Ja minä oon ihan sekasin, siis hyvällä tavalla :) <3

Kerroin viime blogissani tästä eräästä miehestä.

Meidän tarinamme alkoi eräänä keskiviikkona (noin 3vk sitten), kun ystäväni toi mukanaan exänsä Apinan tietovisaan. Tämä exä oli hyvin hiljainen, mutta herranjestas, hänellä oli musiikki tietämystä! Ystäväni piti siinä jossain vaiheessa lähteä kotiin nukkumaan ja oletin silloin myös tuon exän lähtevän, mutta hän jäikin vielä juomaan olutta. Siinä sitten istuttiin tuppi suina, mitä nyt välillä jotain jostain biiseistä keskusteltiin... Kunnes tämä ystäväni saapui takaisin paikalle. Hänen kotiavaimet oli jääneet kotiin ja kännykässä ei ollut soittoaikaa, että olisi voinut soittaa huoltomiehen paikalle. Noh, me sitten lähdettiin ystävälleni soittamaan sitä huoltomiestä. Loppujen lopuksi, minä palasin takaisin Apinaan ja tämä exä jäi ystäväni kanssa kaksin odottamaan huoltomiestä.

Seuraavana aamuna olin saanut kaveripyynnön naamakirjassa juurikin tältä exältä. Ajattelin, että ei se kai pahitteeksikaan ole, jos uuteen ihmiseen tutustuu, joten hyväksyin tuon kaveripyynnön. Melkein samoin tein tämä exä alkoi keskustella kanssani naamakirjan välityksellä ja siitä päivästä lähtien, olemme joka päivä olleet yhteydessä.

Viime sunnuntaina, minulla pyörähti sukat jaloissa totaalisesti. Hän nimittäin tuli MINUN vuokseni Semaforin sunnuntai-karaokeen, vaikka rahaa ei olisi ollut moiseen. Yhteinen bussimatka menikin sitten kädestä kiinni pitäen.... Ja saattoi hän minut kotiinkin asti.

Siinä lumen tupruttaessa, seisoimme kotirappuni edessä ja katselimme ujosti toisiamme silmiin... Hän halasi minua tiukasti ja ryhtyi suutelemaan. Välillä hän silitti hiuksiani ja poskeani...

Olisi halunnut tulla vielä teelle, mutta en päästänyt.

Tästä illasta lähtien olemme nähneet joka päivä... Ja ihanaa on ollut.

En vaan jaksa uskoa kaikkea tätä todeksi! Ei MINULLE tapahdu tällaisia asioita. OIKEESTI!

Kaikki on tapahtunut yhdessä hujauksessa... Ja kaikki tuntuu hyvältä unelta.

Joka kerta kun ajattelen häntä, sisälläni muljahtaa. Se tuntuu hyvältä.

Näihin tunnelmiin... Ensi kertaan. <3

Kuu on kuulemma ruosteenpunainen....

Onkin jo hetki aikaa kun olen viimeksi kirjoitellut. Asiaakin on sitten sen edestä ;)

Jänniä asioita on tapahtunut hyvin pienellä aikaa. Olen tutustunut uuteen ihmiseen, josta on hieman vaikea ottaa selkoa. Hän on mukava ja meillä on yhteisiä tekijöitä; tykätään kokata, tunnetaan laajalti musiikkia, pidetään leffoista ja yksin olosta, ollaan ujoja...

Se tästä ehkä tekeekin hieman vaikeaa. Ollaan kumpikin vaan niin ujoja, ettei uskalleta paljon mitään ehdotella. Kysyi hän minua jo kaffille/teelle, mutta siihen se sitten jäikin. Lupauduin kyllä lähtemään. Pallo on nyt hänellä.

Miksi aina, kun tapaan jonkun mukavan ja joka saattaisi olla minusta kiinnostunut, onkin sitten niin vaikea ja hankala tulkita? :s

"Kuu on kuulemma ruosteenpunainen..." Niin aikoinaan lauleskeli Pelle Miljoona. Se sopii tähän hetkeen loistavasti, sillä kuu on juuri nyt todellakin hassun värinen. Melkein ruosteenpunainen. Saisi olla vain korkeammalla, niin olisi helpompaa tutkailla ja ihastella sitä.

Yö ihmisenä, sitä vaan rakastaa katsella kuuta ja tähtitaivasta...

Leffat on vaan niin kivoja. Tai ainakin suurinosa niistä. Vaihtamalla paranee, kuulemma hyvä leffa. Tässä sitä koitan samalla katsella, kun kirjoittelen tätä, aika turhanpäiväistäkin tekstiä.

Tänään kävin katsomassa leffan "I'm number four" ja mieleenpainuvinta oli viimeisen 45 minuutin aikana tapahtunut räiskintä. JAU!!

Jonkin aikaa tässä olen pyöritellyt ihmissuhde asioita. On se vaan kummallista, miten toiset saavat helposti niitä elämänkumppaneita ja toiset rypevät itsekseen ja yksinään...

Okei, mun tekstissä ei ole enää mitään järkeä, joten taidan lopetella.............

Outsider

Hmmm.... Sinne ne vaan kaikki meni. Kukaan ei huomannut kysyä, olisinko ollut halukas lähtemään mukaan. :(

Hiton hampaat, kun alkoivat vammailemaan juuri nyt.

Olo on kuin outsiderilla.

Magneetti

Maaliskuun lomailu on alkanut ihan hyvin. Joka ilta oon istunut karaokessa, vaikka ääni ei toimikaan kovin hyvin flunssan jälkeen. (köhköh!) On se hassua, että en kykene lomallanikaan olemaan poissa karaokesta. Mulle se on vaan elämän suola. <3

Tänään tuli käytyä ekaa kertaa ravintola Domarissa ja semmoinen kuva jäi paikasta, että puistattaa :s Nassulle oltiin niin ilkeitä, että mä olisin murtunu siinä vaiheessa ja lähtenyt itkemään jonnekin takahuoneeseen... Pelottavia ihmisiä, oikeesti :/ Onneks Nassu on vahva ihminen! :)

Mä en jaksa käsittää, miten mä aina joudun näihin tilanteisiin.... Kaverit seukkaa, ainakin vielä, yhdessä, tosin, se juttu on menossa syviin pohjamutiin ja samaan aikaan, toinen kaveri kertoo tunteistaan tähän yhteen kaveriin, joka seukkaa sen toisen kaverin kanssa. Olen jälleen kerran välikädessä -.- Onko mussa joku magneetti, että imen itseeni näitä tämmöisiä tilanteita vai onko mulle vain helppo puhua näistä asioista?? Mä en käsitä... o.O

Sit kun on vielä omat tunteet ihan sekasin, niin sitä on niin herkällä päällä, että itkettää toisten puolesta niiden tilanteet...

"Pimeys päiviä piilottaa, mutta RAKKAUTTA ei piiloon saa...."

Näinpä. :)

Sekaisin

Näinpä. Se on nyt maaliskuu. Mun lomailu kuukausi... Ja vielä en ole tehnyt oikeastaan mitään normaalista poikkeavaa. Samaa touhua päivästä toiseen...

Tiistaina olin kuin maani myynyt. Silloin tuli 7-vuotta isän kuolemasta täyteen. Ihmeen vähän silti itkin... Yleensä on menny puoli päivää, etten ole edes sängystä noussut. Katin kanssa piti pitää peliyö, mutta ei mulla sitten ollut fiilistä mennä minnekään muualle, kuin Apinaan illalla. Siellä oli taas ihan mukavaa.

Miehet. Miksi niiden pitää olla kusipäitä? Niidenkin, jotka vaikuttaa ensin tosi mukavalle?

Tämä jää nyt lyhyeksi, kun en saa oikein itsestänikään selvää tällä hetkellä. 

Oon ihan sekaisin.

Pyykkipäivän riemuja

Kyllä. Aurinkoinen tiistai päivä ja meikäläinen on päättänyt varata itselleen pyykkituvan klo 14-17 väliseksi ajaksi... Onhan se ihan hyvä olla välillä puhtaita vaatteita. ;) Sitten kun joskus tulen oikein rikkaaksi, ostan oman pesukoneen. Voi pestä useammin pyykkiä, eikä tarvitse ravata rapusta toiseen...

Onneksi on hissi! Menisi hermo, jos pitäisi vielä kaameiden pyykkikasojen kanssa lähteä ravaamaan nelos kerroksesta alimpaan kerrokseen. Ja mun tuurilla siitä pyykkikasasta putoisi parit alkkarit ja rintsikat rappuun, joita metsästäisin sitten takaisin tullessa -.-

Aina välillä innostun pyykkäämisestä. Muistan kuinka silloin joskus, kun äidin kanssa vielä asustelin, niin saatoin istua pyykkituvassa sen aikaa, että kone oli pysähtynyt ja lauleskella kaikenmoisia lauluja. Koneen mekkala aina hyvin peitti ääneni, tai ainakin siinä uskossa olin.

Kohta pitääkin jo mennä. Ilta suunnitelmat ovat auki, koska vaki paikan valloittavat tänään poliisikoulun uudet opiskelijat. Se show on tullut nähtyä monta kertaa... Aina illan karaoken aloittaa hupitoimikunnan jäsenet (mies ja nainen) omilla kappaleillaan. Naiselle valitaan yleensä 50centin In Da Club ja miehelle jotain todella "HOMOA", eli Britneytä tai BSB:tä.

On hienoa asua Hervannassa. <3

Sairasta...

Oikein mukavaa sunnuntai aamua kaikille. Toivottavasti voitte hyvin. Itselleni iski eilen oikein kunnon räkätauti ja luultavasti jonkinlainen kurkunpääntulehdus.

Nyt sitä ollaan siis kipeänä ja pakko vain möllöttää kotona. Onneksi on telkkari ja tietokone, kera internet-yhteyden. Muuten varmaan nukkuisin vain päivästä toiseen. o.O

Teen viikonlopputyötä. Ilmoitin tietenkin eilen myös pomolleni, että en pääse töihin, koska oli kuumetta ja ääntä en saanut juurikaan muodostettua. Noh, sain aika tylyn vastauksen takaisin päin; "Täytyy yrittää järkätä sulle sijainen, mutta toivon jatkossa, että ilmoitat asiasta AIKAISEMMIN," Niin siis mitä?? Aikaisemmin?? Olin ollut viime yönä töissä, joten nukuin pitkään. Olihan mun nielu kipeä jo edellisenä iltana, mutta ajattelin, että kyllä se ohitse menee...

Kello oli 15:48 kun ilmoitin olevani työkyvytön. Työvuoron alkuun oli tasan tarkalleen 5h 32min, joten mielestäni olin ihan tarpeeksi ajoissa liikkeellä asiani kanssa.

No, laitoin sitten viestin takaisin: "No anteeksi, mutta sattuneesta syystä mä nukun pitkään ja mittasin kuumeen vasta äsken." Johon sain vastauksen: " Ei siinä mitään muuta, mut hankaloittaa TÄLLAINEN MYÖHÄINEN ILMOITUS illan järjestelyjä! Ja tarkoitan asiaa yrityksen kannalta. Mut lepää ja paranna itsesi!"

Olen ollut tässä firmassa sen perustamispäivästä asti mukana, työntekijänä. Olen joustanut PALJON näiden vuosien aikana ja perunut työvuoroni, n. kolme kertaa. Ja se ei todellakaan ole paljoa. Olen ollut töissä aivan kaameassa flunssassa ja migreenissä, koska ketään muita ei saatu silloin tilalleni. Meinasinkin sitten laittaa takaisin: " Jos tää firman kaatuu sen takia, että olen nyt kipeä, niin pidä firmasi.", mutta sain hillittyä itseni ja jätin asian siihen.

Mä olisin voinut ihan hyvin kaatua 100m ennen työpaikkaani ja joutua sairaalaan, olisiko silloinkin tullut vihaista viestiä, että ilmoita aikaisemmin?? Voin kertoa, että pikkasen pisti kiehumaan moinen päteminen... -.-

Semmoinen eilinen päivä. Yöllä heräsin pariinkin kertaan, kun en saanut enää henkeä. Kaikki räkä on sijoittunut tuohon hengitysteiden "eteen". Mukavaa!

Mutta oli eilisessä jotain positiivistakin; Tilalleni laitettiin henkilö, jota olen opastanut tähän työhön. Ja voi vitsi, hän sai paljon positiivista palautetta! <3 :)

Nyt jatkan laiskaa sunnuntaita, kera salkkareiden ja namien... ;) 

Ainiin. Jottei jää epäselväksi, niin olen tosiaan karaokejuontajana eräässä yrityksessä. Ei siis mitään sen kummoisempaa.

Bloggailua; Kuka minä olen?

Kun kerta kaikki muutkin bloggailee, niin miksi en siis minäkin?

Tämähän on melkein kuin päiväkirjaa kirjoittaisi, joten ei luulisi tuottavan ongelmia meikäläiselle. Tykkään kirjoitella päiväkirjaan, mutta hieman vähäiselle se on jäänyt, toivotaan, että tämä edes onnistuu.

Jospa kerron siis hieman itsestäni. Olen nuori nainen, joka on nähnyt elämässään paljon kaikenlaista. On ollut heikkoja hetkiä ja myös niitä vahvoja. Jos minun pitäisi punnita, kumpaa on ollut enemmän, vaaka kallistuisi heikkojen hetkien puolelle. 

Vähän kuin siinä yhdessä Rölli elokuvassa, missä on hyvän ja pahan vaaka. Minulla se vaaka on heilahdellut aina joskus hyvälle puolelle, mutta tietenkin tavoitteena on, että se myös jäisi hyvän puolelle. Elämä vain osaa olla niin järkyttävää välillä, ettei sitä itsekään tajua.

Lapsuus ajan sain viettää tiiviisti perheen ja kavereiden kanssa. Ehkä siksi minusta on tullut niin riippuvainen kaikelle. Pitäisi osata ja uskaltaa heittäytyä. Tuntuu vain siltä, että se vaatii minusta liikaa. Läheisriippuvainen, sitä minä olen.

Olen varmasti TODELLA ärsyttävä välillä, semmoinen stalkkeri. Siis anteeksi.

En tahdo kenellekään mitään pahaa. 

Asun tällä hetkellä yksin yksiössä, vuokra-asunnossa. Tai no, onhan minulla kissa. Wilma-neiti.

Jotenkin sitä vain kaipaisi elämäänsä muutakin. Miehet pyörivät mielessä, ne perkeleet, jotka ovat jättäneet minuunkin syviä haavoja. Mutta sitä se on, kun kaipaa toisen läheisyyttä...

Joka ilta, päiväni huipentuu karaokebaariin, jossa näen "ystäviä", polttelemme tupakkia ja lauleskelemme. Se on minun huumeeni. LAULAMINEN.

Syy siihen, miksi tuo sana "ystäviä" on noiden merkkien välissä, on se, etten ole heistä vielä niin varma. 

Tässä siis hieman makua siitä, millainen Minä olen. Veikkaan, että lähinnä tulen vuodattamaan asioita, jotka itseäni mietityttävät ja askarruttavat. Ehkä joskus saan jotain iloistakin mainittua.

"Toinen tytöistä piirtää kukkia                                                       
Farkkujen lahkeisiin
Ja rakastuu aina pitkätukkaisiin poikiin
Toisella on niin kova ikävä
Ja se kantaa käsissään kyyneleitä

Ja ne matkustaa pois...."