Sain viime yönä ihmeellisen itkukohtauksen... Kaikenmoista tuli mietittyä, lähinnä tätä omaa elämää ja sitä, mihin suuntaan tää on menossa. Ja nyt kun olen sitä miettinyt, niin ei hyvältä näytä... -.-
Eka kun sais kunnon töitä, niin olisin tyytyväinen. Alkaa tuo nykyinen karaokehomma hieman jo nyppiä. Kyllä mä edelleen tykkään siitä työstä, mutta jotenkin on vaan alkanut kyllästyttämään koko homma. Ehkä lähinnä se, että olen joka viikonloppu töissä. En ehdi tekemään mitään kavereiden kanssa, koska ne on kunnon kansalaisia ja ovat töissä viikolla. Shiiiiit. :/
Tajusin myös siinä miettiessäni, että en ole päässyt yli eräästä ihmisestä. Tai itseasiassa kahdesta ihmisestä. Viime sunnuntaina oli taas liian kivaa ja tuli kaikki mukavat muistot mieleen ja sitä myötä vanhat tunteet. Eli mun pitäis kai vaan tylsistellä kaikissa tommosissa tilaisuuksissa, missä tapaan nämä kaksi henkilöä. Olla tunteeton. Mutta ei ole helppoa... Mä kun elän tunteillani.
Miten mä osaankin kerätä seuraani näitä vaikeita ihmisiä?? (miespuoleisia siis)
Mun sisintäni kaivetaan. En tiedä mikä lapio tai kuokka siellä kaapii, mutta jokin. Ahdistaa... Väsyttää...
Kiroan tunteet.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti