Tää kevät/kesä on ollu kyllä omituista aikaa... Toiset löytää rakkauden, toiset eroaa. Jotkut muuttaa pois ja toiset tulee takaisin. Toiset viettää kesälomaa ja toiset raataa kesänkin töissä.
Elämän vuoristorata, tätäkö se sitten on?
Oon alkanut miettimään parisuhteita. Mitä se semmonen edes oikeesti tarkoittaa? Onko se oikeesti sitä, että ollaan yhdessä melki joka päivä ja tehdään yhdessä ruokaa, käydään ulkona leffassa tai syömässä ja vietetään romanttisia iltoja kynttilöiden ääressä? Kuulostaa oikeasti TODELLA kliseiseltä.
Mun mielestä, parisuhde voi toimia niinkin, että nähdään aina silloin tällöin, ilman mitään isoja suunnitelmia. Tehdään vaan jotain tai sitten ei tehdä mitään. Hengataan. Se on hyvä sana.
Makoillaan toistemme kainaloissa, ollaan vaan... Vaihdetaan pusuja ja haleja. Jossain vaiheessa, katsotaan ehkä leffaa tai kuunnellaan musiikkia. Nukutaan aamulla pitkään, ollaan toista lähellä.
Se on oikeesti kivaa <3
Miten surullisuus voi tarttua ihmisestä toiseen. Itkin ystäväni puolesta eilen... Sympaattinen ihminen, sille en voi mitään. Jotkut sanovat, että liiankin sympaattinen. Mut musta näin on hyvä.
Se tarkoittaa, että välitän. Rakastan ystäviäni ja perhettäni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti