Onkin jo hetki aikaa kun olen viimeksi kirjoitellut. Asiaakin on sitten sen edestä ;)
Jänniä asioita on tapahtunut hyvin pienellä aikaa. Olen tutustunut uuteen ihmiseen, josta on hieman vaikea ottaa selkoa. Hän on mukava ja meillä on yhteisiä tekijöitä; tykätään kokata, tunnetaan laajalti musiikkia, pidetään leffoista ja yksin olosta, ollaan ujoja...
Se tästä ehkä tekeekin hieman vaikeaa. Ollaan kumpikin vaan niin ujoja, ettei uskalleta paljon mitään ehdotella. Kysyi hän minua jo kaffille/teelle, mutta siihen se sitten jäikin. Lupauduin kyllä lähtemään. Pallo on nyt hänellä.
Miksi aina, kun tapaan jonkun mukavan ja joka saattaisi olla minusta kiinnostunut, onkin sitten niin vaikea ja hankala tulkita? :s
"Kuu on kuulemma ruosteenpunainen..." Niin aikoinaan lauleskeli Pelle Miljoona. Se sopii tähän hetkeen loistavasti, sillä kuu on juuri nyt todellakin hassun värinen. Melkein ruosteenpunainen. Saisi olla vain korkeammalla, niin olisi helpompaa tutkailla ja ihastella sitä.
Yö ihmisenä, sitä vaan rakastaa katsella kuuta ja tähtitaivasta...
Leffat on vaan niin kivoja. Tai ainakin suurinosa niistä. Vaihtamalla paranee, kuulemma hyvä leffa. Tässä sitä koitan samalla katsella, kun kirjoittelen tätä, aika turhanpäiväistäkin tekstiä.
Tänään kävin katsomassa leffan "I'm number four" ja mieleenpainuvinta oli viimeisen 45 minuutin aikana tapahtunut räiskintä. JAU!!
Jonkin aikaa tässä olen pyöritellyt ihmissuhde asioita. On se vaan kummallista, miten toiset saavat helposti niitä elämänkumppaneita ja toiset rypevät itsekseen ja yksinään...
Okei, mun tekstissä ei ole enää mitään järkeä, joten taidan lopetella.............
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti