Näinpä. Se on nyt maaliskuu. Mun lomailu kuukausi... Ja vielä en ole tehnyt oikeastaan mitään normaalista poikkeavaa. Samaa touhua päivästä toiseen...
Tiistaina olin kuin maani myynyt. Silloin tuli 7-vuotta isän kuolemasta täyteen. Ihmeen vähän silti itkin... Yleensä on menny puoli päivää, etten ole edes sängystä noussut. Katin kanssa piti pitää peliyö, mutta ei mulla sitten ollut fiilistä mennä minnekään muualle, kuin Apinaan illalla. Siellä oli taas ihan mukavaa.
Miehet. Miksi niiden pitää olla kusipäitä? Niidenkin, jotka vaikuttaa ensin tosi mukavalle?
Tämä jää nyt lyhyeksi, kun en saa oikein itsestänikään selvää tällä hetkellä.
Oon ihan sekaisin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti