Kuu on kuulemma ruosteenpunainen....

Onkin jo hetki aikaa kun olen viimeksi kirjoitellut. Asiaakin on sitten sen edestä ;)

Jänniä asioita on tapahtunut hyvin pienellä aikaa. Olen tutustunut uuteen ihmiseen, josta on hieman vaikea ottaa selkoa. Hän on mukava ja meillä on yhteisiä tekijöitä; tykätään kokata, tunnetaan laajalti musiikkia, pidetään leffoista ja yksin olosta, ollaan ujoja...

Se tästä ehkä tekeekin hieman vaikeaa. Ollaan kumpikin vaan niin ujoja, ettei uskalleta paljon mitään ehdotella. Kysyi hän minua jo kaffille/teelle, mutta siihen se sitten jäikin. Lupauduin kyllä lähtemään. Pallo on nyt hänellä.

Miksi aina, kun tapaan jonkun mukavan ja joka saattaisi olla minusta kiinnostunut, onkin sitten niin vaikea ja hankala tulkita? :s

"Kuu on kuulemma ruosteenpunainen..." Niin aikoinaan lauleskeli Pelle Miljoona. Se sopii tähän hetkeen loistavasti, sillä kuu on juuri nyt todellakin hassun värinen. Melkein ruosteenpunainen. Saisi olla vain korkeammalla, niin olisi helpompaa tutkailla ja ihastella sitä.

Yö ihmisenä, sitä vaan rakastaa katsella kuuta ja tähtitaivasta...

Leffat on vaan niin kivoja. Tai ainakin suurinosa niistä. Vaihtamalla paranee, kuulemma hyvä leffa. Tässä sitä koitan samalla katsella, kun kirjoittelen tätä, aika turhanpäiväistäkin tekstiä.

Tänään kävin katsomassa leffan "I'm number four" ja mieleenpainuvinta oli viimeisen 45 minuutin aikana tapahtunut räiskintä. JAU!!

Jonkin aikaa tässä olen pyöritellyt ihmissuhde asioita. On se vaan kummallista, miten toiset saavat helposti niitä elämänkumppaneita ja toiset rypevät itsekseen ja yksinään...

Okei, mun tekstissä ei ole enää mitään järkeä, joten taidan lopetella.............

Outsider

Hmmm.... Sinne ne vaan kaikki meni. Kukaan ei huomannut kysyä, olisinko ollut halukas lähtemään mukaan. :(

Hiton hampaat, kun alkoivat vammailemaan juuri nyt.

Olo on kuin outsiderilla.

Magneetti

Maaliskuun lomailu on alkanut ihan hyvin. Joka ilta oon istunut karaokessa, vaikka ääni ei toimikaan kovin hyvin flunssan jälkeen. (köhköh!) On se hassua, että en kykene lomallanikaan olemaan poissa karaokesta. Mulle se on vaan elämän suola. <3

Tänään tuli käytyä ekaa kertaa ravintola Domarissa ja semmoinen kuva jäi paikasta, että puistattaa :s Nassulle oltiin niin ilkeitä, että mä olisin murtunu siinä vaiheessa ja lähtenyt itkemään jonnekin takahuoneeseen... Pelottavia ihmisiä, oikeesti :/ Onneks Nassu on vahva ihminen! :)

Mä en jaksa käsittää, miten mä aina joudun näihin tilanteisiin.... Kaverit seukkaa, ainakin vielä, yhdessä, tosin, se juttu on menossa syviin pohjamutiin ja samaan aikaan, toinen kaveri kertoo tunteistaan tähän yhteen kaveriin, joka seukkaa sen toisen kaverin kanssa. Olen jälleen kerran välikädessä -.- Onko mussa joku magneetti, että imen itseeni näitä tämmöisiä tilanteita vai onko mulle vain helppo puhua näistä asioista?? Mä en käsitä... o.O

Sit kun on vielä omat tunteet ihan sekasin, niin sitä on niin herkällä päällä, että itkettää toisten puolesta niiden tilanteet...

"Pimeys päiviä piilottaa, mutta RAKKAUTTA ei piiloon saa...."

Näinpä. :)

Sekaisin

Näinpä. Se on nyt maaliskuu. Mun lomailu kuukausi... Ja vielä en ole tehnyt oikeastaan mitään normaalista poikkeavaa. Samaa touhua päivästä toiseen...

Tiistaina olin kuin maani myynyt. Silloin tuli 7-vuotta isän kuolemasta täyteen. Ihmeen vähän silti itkin... Yleensä on menny puoli päivää, etten ole edes sängystä noussut. Katin kanssa piti pitää peliyö, mutta ei mulla sitten ollut fiilistä mennä minnekään muualle, kuin Apinaan illalla. Siellä oli taas ihan mukavaa.

Miehet. Miksi niiden pitää olla kusipäitä? Niidenkin, jotka vaikuttaa ensin tosi mukavalle?

Tämä jää nyt lyhyeksi, kun en saa oikein itsestänikään selvää tällä hetkellä. 

Oon ihan sekaisin.