Pyykkipäivän riemuja

Kyllä. Aurinkoinen tiistai päivä ja meikäläinen on päättänyt varata itselleen pyykkituvan klo 14-17 väliseksi ajaksi... Onhan se ihan hyvä olla välillä puhtaita vaatteita. ;) Sitten kun joskus tulen oikein rikkaaksi, ostan oman pesukoneen. Voi pestä useammin pyykkiä, eikä tarvitse ravata rapusta toiseen...

Onneksi on hissi! Menisi hermo, jos pitäisi vielä kaameiden pyykkikasojen kanssa lähteä ravaamaan nelos kerroksesta alimpaan kerrokseen. Ja mun tuurilla siitä pyykkikasasta putoisi parit alkkarit ja rintsikat rappuun, joita metsästäisin sitten takaisin tullessa -.-

Aina välillä innostun pyykkäämisestä. Muistan kuinka silloin joskus, kun äidin kanssa vielä asustelin, niin saatoin istua pyykkituvassa sen aikaa, että kone oli pysähtynyt ja lauleskella kaikenmoisia lauluja. Koneen mekkala aina hyvin peitti ääneni, tai ainakin siinä uskossa olin.

Kohta pitääkin jo mennä. Ilta suunnitelmat ovat auki, koska vaki paikan valloittavat tänään poliisikoulun uudet opiskelijat. Se show on tullut nähtyä monta kertaa... Aina illan karaoken aloittaa hupitoimikunnan jäsenet (mies ja nainen) omilla kappaleillaan. Naiselle valitaan yleensä 50centin In Da Club ja miehelle jotain todella "HOMOA", eli Britneytä tai BSB:tä.

On hienoa asua Hervannassa. <3

Sairasta...

Oikein mukavaa sunnuntai aamua kaikille. Toivottavasti voitte hyvin. Itselleni iski eilen oikein kunnon räkätauti ja luultavasti jonkinlainen kurkunpääntulehdus.

Nyt sitä ollaan siis kipeänä ja pakko vain möllöttää kotona. Onneksi on telkkari ja tietokone, kera internet-yhteyden. Muuten varmaan nukkuisin vain päivästä toiseen. o.O

Teen viikonlopputyötä. Ilmoitin tietenkin eilen myös pomolleni, että en pääse töihin, koska oli kuumetta ja ääntä en saanut juurikaan muodostettua. Noh, sain aika tylyn vastauksen takaisin päin; "Täytyy yrittää järkätä sulle sijainen, mutta toivon jatkossa, että ilmoitat asiasta AIKAISEMMIN," Niin siis mitä?? Aikaisemmin?? Olin ollut viime yönä töissä, joten nukuin pitkään. Olihan mun nielu kipeä jo edellisenä iltana, mutta ajattelin, että kyllä se ohitse menee...

Kello oli 15:48 kun ilmoitin olevani työkyvytön. Työvuoron alkuun oli tasan tarkalleen 5h 32min, joten mielestäni olin ihan tarpeeksi ajoissa liikkeellä asiani kanssa.

No, laitoin sitten viestin takaisin: "No anteeksi, mutta sattuneesta syystä mä nukun pitkään ja mittasin kuumeen vasta äsken." Johon sain vastauksen: " Ei siinä mitään muuta, mut hankaloittaa TÄLLAINEN MYÖHÄINEN ILMOITUS illan järjestelyjä! Ja tarkoitan asiaa yrityksen kannalta. Mut lepää ja paranna itsesi!"

Olen ollut tässä firmassa sen perustamispäivästä asti mukana, työntekijänä. Olen joustanut PALJON näiden vuosien aikana ja perunut työvuoroni, n. kolme kertaa. Ja se ei todellakaan ole paljoa. Olen ollut töissä aivan kaameassa flunssassa ja migreenissä, koska ketään muita ei saatu silloin tilalleni. Meinasinkin sitten laittaa takaisin: " Jos tää firman kaatuu sen takia, että olen nyt kipeä, niin pidä firmasi.", mutta sain hillittyä itseni ja jätin asian siihen.

Mä olisin voinut ihan hyvin kaatua 100m ennen työpaikkaani ja joutua sairaalaan, olisiko silloinkin tullut vihaista viestiä, että ilmoita aikaisemmin?? Voin kertoa, että pikkasen pisti kiehumaan moinen päteminen... -.-

Semmoinen eilinen päivä. Yöllä heräsin pariinkin kertaan, kun en saanut enää henkeä. Kaikki räkä on sijoittunut tuohon hengitysteiden "eteen". Mukavaa!

Mutta oli eilisessä jotain positiivistakin; Tilalleni laitettiin henkilö, jota olen opastanut tähän työhön. Ja voi vitsi, hän sai paljon positiivista palautetta! <3 :)

Nyt jatkan laiskaa sunnuntaita, kera salkkareiden ja namien... ;) 

Ainiin. Jottei jää epäselväksi, niin olen tosiaan karaokejuontajana eräässä yrityksessä. Ei siis mitään sen kummoisempaa.

Bloggailua; Kuka minä olen?

Kun kerta kaikki muutkin bloggailee, niin miksi en siis minäkin?

Tämähän on melkein kuin päiväkirjaa kirjoittaisi, joten ei luulisi tuottavan ongelmia meikäläiselle. Tykkään kirjoitella päiväkirjaan, mutta hieman vähäiselle se on jäänyt, toivotaan, että tämä edes onnistuu.

Jospa kerron siis hieman itsestäni. Olen nuori nainen, joka on nähnyt elämässään paljon kaikenlaista. On ollut heikkoja hetkiä ja myös niitä vahvoja. Jos minun pitäisi punnita, kumpaa on ollut enemmän, vaaka kallistuisi heikkojen hetkien puolelle. 

Vähän kuin siinä yhdessä Rölli elokuvassa, missä on hyvän ja pahan vaaka. Minulla se vaaka on heilahdellut aina joskus hyvälle puolelle, mutta tietenkin tavoitteena on, että se myös jäisi hyvän puolelle. Elämä vain osaa olla niin järkyttävää välillä, ettei sitä itsekään tajua.

Lapsuus ajan sain viettää tiiviisti perheen ja kavereiden kanssa. Ehkä siksi minusta on tullut niin riippuvainen kaikelle. Pitäisi osata ja uskaltaa heittäytyä. Tuntuu vain siltä, että se vaatii minusta liikaa. Läheisriippuvainen, sitä minä olen.

Olen varmasti TODELLA ärsyttävä välillä, semmoinen stalkkeri. Siis anteeksi.

En tahdo kenellekään mitään pahaa. 

Asun tällä hetkellä yksin yksiössä, vuokra-asunnossa. Tai no, onhan minulla kissa. Wilma-neiti.

Jotenkin sitä vain kaipaisi elämäänsä muutakin. Miehet pyörivät mielessä, ne perkeleet, jotka ovat jättäneet minuunkin syviä haavoja. Mutta sitä se on, kun kaipaa toisen läheisyyttä...

Joka ilta, päiväni huipentuu karaokebaariin, jossa näen "ystäviä", polttelemme tupakkia ja lauleskelemme. Se on minun huumeeni. LAULAMINEN.

Syy siihen, miksi tuo sana "ystäviä" on noiden merkkien välissä, on se, etten ole heistä vielä niin varma. 

Tässä siis hieman makua siitä, millainen Minä olen. Veikkaan, että lähinnä tulen vuodattamaan asioita, jotka itseäni mietityttävät ja askarruttavat. Ehkä joskus saan jotain iloistakin mainittua.

"Toinen tytöistä piirtää kukkia                                                       
Farkkujen lahkeisiin
Ja rakastuu aina pitkätukkaisiin poikiin
Toisella on niin kova ikävä
Ja se kantaa käsissään kyyneleitä

Ja ne matkustaa pois...."